Скачать с ютуб Vääristynyt kehonkuva - Elämän nälkään -podcast в хорошем качестве

Vääristynyt kehonkuva - Elämän nälkään -podcast

Psykofyysinen fysioterapeutti Katja Martikainen keskustelee Siiri Korpiniityn kanssa syömishäiriöistä, kehonkuvasta ja parantumisesta. Syömishäiriötä sairastavilla kehosuhde ja kehonkuva ovat monesti kielteisiä. Terve suhtautuminen omaan kehoon on todella joustava ja hyväksyvä. Hyvä suhde kehoon ei tarkoita sitä, että rakastaa jokaista arpea ja muhkuraa itsessään. Se tarkoittaa ennemmin sitä, että hyväksyy itsensä suurimman osan ajasta. Jos on huono päivä, ei tarvitse heti olla rääkkäämässä itseään. Kehon toimintaan ylipäänsä voi olla tyytyväinen, vaikkei sen ulkonäkö aina miellyttäisi itseä. Jatkuva ankaruus tai armottomuus omaa kehoa kohtaan on haitallista, vaikka hetkittäinen pinnistely esimerkiksi urheilusuorituksessa voi olla tarpeellistakin. Syömishäiriöillä on paljon yhtäläisyyksiä. Ankaruus ja vaativuus ovat yhteisiä tekijöitä useissa syömishäiriöissä. Kehonkuva voi olla vääristynyt riippumatta syömishäiriön tyypistä. Bulimiaa sairastavilla voi usein olla hyvinkin realistinen kuva omasta kehosta, mutta omanarvontunto on sidottu todella vahvasti painoon. Kehon kokoon ja muotoon liittyvät sisäiset odotukset ovat syömishäiriöiden ytimessä. Kehonkuvan vääristymässä on kysymys siitä, että oma ajatus tavoitekehosta on vääristynyt. Ei nähdä omaa kehoa realistisesti, vaan jonkun epärealistisen odotuksen mukaisesti. Ihmisiä pelottaa lihominen sen takia, että lihavuuteen liitetään epätoivottuja piirteitä, kuten laiskuus tai epähaluttavuus. Hylkäämisen tai epäonnistumisen pelot nousevat pintaan. Hoidon avulla päästään kiinni juurisyihin. Monesti kehon vääristymät ovat hitaita prosesseja. Some, lähipiiri ja yhteiskunta luovat paineita omalle kehonkuvalle. Kokemukset lapsuudessa ja lähipiirin suhde omaan kehoonsa vaikuttaa paljon omiin odotuksiin ja itsetuntoon. Jos ihmistä on kiusattu omista ulkonäköpiirteistä, se voi vaikuttaa alitajuisesti myös aikuisiällä. Kaikki anoreksiaa sairastavat eivät välttämättä edes ihannoi laihuutta. Jos paino putoaa ja on aliravitsemustilassa, aivot eivät pysty arvioimaan tilannetta normaalisti, ja häiriöt pääsevät valtaamaan alaa. Jos kehonkuva on todella negatiivinen, haetaan ensin edes neutraaleiksi koettuja piirteitä kehosta. Jollekin pelkkä kosketus voi olla iso kynnys, jolloin tarvitaan positiivisia kokemuksia kehon kautta. Jos omaa peilikuvaa ei pysty sietämään ollenkaan, aloitetaan peiliin katsominen yhdestä kehon osasta, esimerkiksi nilkoista. Eri ilmeet, kuvakulmat ja vaatteet vaikuttavat kokemukseen omasta peilikuvasta. Keholliset tuntemukset voivat olla myös neutraaleja. Keskitytään kehon toimintakyvyn arvostamiseen, sen sijaan että arvosteltaisiin kehon ulkonäköä. Anoreksiasta parantumisessa seuraa usein painonnousua, joka tuo mukanaan myös voimaa, kestävyyttä ja aivan uudenlaista kyvykkyyttä tehdä asioita. Hoitoon lähdetään usein hyvin vakavasta aliravitsemustilanteesta. Matkan varrella nähdäänkin paljon muutoksia. Potilas saattaa tulla hoitokäynnille löysissä mustissa vaatteissa, joiden tarkoitus on piilottaa keho. Hoidon edetessä potilaat saattavat uskaltautua pukemaan persoonallisempia ja kiinnostavampia vaatteita, kuten esimerkiksi mekkoja. Uimahallissa käyminen on toimiva harjoitus, koska se altistaa monenlaisten kehojen näkemiselle ja auttaa poistamaan häpeän tunnetta omasta kehosta. Yleensä selviää, että kaikki ovat kiinnostuneita lähinnä omista asioistaan, eikä heitä kiinnosta arvostella muiden kehoja. Vesi on myös hyvä elementti siinä mielessä, että se piilottaa osan kehosta. Uiminen ja vedessä liikkuminen voi myös olla hauskaa ja nautinnollista. Jos keho on haurastunut, vedessä voi liikkua kevyesti ja vahvistua omaan tahtiin. Suhde liikuntaan ja siihen liittyvät odotukset ovat usein vääristyneitä. Hoidossa lähdetäänkin usein purkamaan turhan korkeita odotuksia liikuntaan liittyen. Monilla on ajatus, että vain liikunta, joka tuntuu pahalta, on riittävän hyödyllistä. On tärkeää opetella siihen, että liikunta voi olla myös lempeää ja hauskaa. Myös kävelyllä käyminen on liikuntaa. Liikunnan ei tarvitse tuntua pahalta. Lihaskunto pysyy hyvänä liikunnan avulla, vaikka se olisikin kevyttä ja hauskaa. Binge Eating Disorder (BED) -tyyppisessä syömishäiriössä kehosuhde on usein negatiivinen. Suhde liikkumiseen on usein hankala, koska uskomukset siitä, mihin on tervetullut ja mitä pystyy tekemään, ovat rajoittuneita. On ajatus, ettei tällaisen kehon kanssa voi mennä salille tai lenkkipolulle. Tähän tarvitaan kannustusta ja yhdessä tekemistä. Uimahalli on ylipainoiselle erityisen hyvä liikuntapaikka, sillä vesi kannattelee ja tukee kehoa. Fysioterapia on avuksi syömishäiriöiden hoidossa. Syömishäiriöt ovat psykofyysisiä sairauksia, jotka ilmenevät vahvasti kehollisesti. On siis syytä hoitaa sekä mieltä että kehoa yhtä aikaa. Syömishäiriöiden hoidossa tuntuu hienolta nähdä muutos sairauden heikentämästä ihmisestä aktiiviseksi, hyvinvoivaksi ja elämästä nauttivaksi ihmiseksi. Armollisuus itseä kohtaan on aina tarpeen!